La mano y mitad de la espalda
Cuando caminamos te gusta
acogerme el medio de la espalda,
por un momento y adivinar
entre mis divisiones, tan marcadas
como pomos sobre los que descansas
tus manos con calma indecisa.
Cantamos baladas sentimentalmente pop
de memoria interpuesta, en diferentes idiomas; un destello inesperado
en el ojo de cerradura. Algo se movía allí. Te gusta,
que nada me sobresalta y después de mucho tiempo, eso me puso a reír.
Esta noche el latido de un reloj solitario se salió a través de unas rajas
poco impermeables y aunque mi péndulo no se paró,
tu compañía fue fácil; un bus en la hora pico como una cuna
de la humanidad, donde una mano alcanzándote no es del robo,
sino de un amigo, que jala mis contradicciones más cerca entre ellas
y dice: “ Mire, ahora” y “Érase siempre”.
Entra mugre
Cuelgo la ropa sucia directamente de una canasta húmeda.
Cuento la cantidad en kilos pasando la factura de mi mano derecha a la izquierda
(una prima un tanto reticente, sin mucho en común).
Barro el fino polvo de afuera diciendo, siéntase como en casa
y piso cada caca de perro con la que las flores florecen en las calles.
El espesor de las huellas se vuelve un tapete o un camino menos deambulado;
Me atrevo a dejar todos los traseros de la familia sin limpiar
y no separo la ropa de llevar de día de la de noche. Visto un olor acre,
como bosque tras un chaparrón, un lago hurgado;
patas arriba con el sedimento en el cielo. La mugre siempre se acomoda sola,
las apariencias entran. Nómbralas en desorden.
Viaje del ego
Horas y horas manejando
y ¿cómo seguir despierta?
El auto, a cacofonía de pop (*)
en la radio, conversaciones,
boletines noticiosos de un minuto
que se repiten ellos mismos como carcasas
segmentando el camino en que conducimos.
Veo, veo que veo
algunas canciones para cantar,
unos altercados para el camino
burdos mareos de conducción y paradas ¡ya!
para mear. Mi querido copiloto,
estoy demasiado cansada
para discutir.
Difícil compañero
de viaje, no temas tomar
la desviación larga, perder
algo de tiempo o cambiar
el plan original de viaje.
Aun cuando el temor es uno
de tus atributos. No tenemos
prisa de llegar a ningún parte.
Manejar es divertido
y de turnos me mantienes
despierta y medio dormida.
Te necesito, aunque me las arreglaré
y conduzco despacio como un padre debería;
tu reflejo en la ventana.
Guardemos silencio, ganemos pescado.
Mira ese follaje otoñal, esa nevada,
ese lago resplandeciente y la cosecha:
Mezclémonos con esa hilera de camiones que rezan
cavilemos sobre los vagabundos a pie.
Café por monedas; sus bien asadas personalidades.
Permanezcamos aquí, no necesitamos más gasolina
ya que nuestro motor anda con el espíritu santo.
Duerme cuando desees.
Porque tu carne no requiere disciplina,
sino gentileza.
(*) El auto, a cacofonía de pop..."El carro, a cacofonía de pop..." en el original
KÄSI JA PUOLISELKÄÄ
Kävellessämme sanoit tykkääväsi
laittaa käden keskelle selkääni.
Hetkeksi, tunnustellen kuoppaisuuteni
korostuneisuutta alleviivaten kahtiajakoisuuttani
kuin ovenkahvoja, joilla lepuuttaa kättään
tyynen päättämättömänä.
Lauloimme vaalenpunaista populaarimusiikkia
toistemme muistista ja eri kielillä: Avaimenreiän odottamaton välähdys.
Jokin siellä liikkui. Pidit siitä, ettei minua hätkähdyttänyt mikään
ja minua se hymyilitti pitkästä aikaa. Sinä yönä yksinäisen kellon raksutus
harhaili tiivistämättömistä raoista ulos ja vaikka heiluriliikkeeni ei pysähtynytkään,
seurassasi oli helppo olla: Ruuhkabussi kuin ihmiskunnan kehto,
missä kurottava käsi ei olekaan varkaan vaan ystävän,
joka vetää vastakohtaisuuuksiani yhteen ja sanoo: “Katso nyt” ja
“Olithan aina”.
Toinen puoli ruokaa
Pistän pyykkejä kuivumaan suoraan vettyneestä likapyykkikorista.
Lasken määrän kiloissa. Ojennan laskun oikeasta kädestä vasempaani
(se jäykkäliikkeinen serkku, ei paljon yhteistä).
Lakaisen hienojakoista hiekkaa kaduilta sisälle, sanon: ´Asettukaa taloksi´
ja astun joka koiran kakkaan, joiden takia kukat kukoistavat pientareilla.
Kengänjälkien tiheytymästä käypä matto tai uusi polku:
Jätän kaikki perheen pyllyt pyyhkimättä, sotken rättijärjestelmäni
enkä käytä erikseen yö- ja päivävaatteita. Haisen väkevältä
kuin metsä armottoman rankkasateen jälkeen; järvi myllättynä,
ylösalaisin, pohjan kuonat taivaissa. Sakka laskee aina,
alkaa näennäisyydet. Nimeä ne ilman järjestelmää.
EGO TRIPPI
Miten pysyä virkeänä
pitkillä ajomatkoilla:
Auton elonääniä hukutetaan
pop radiolla, keskusteluilla,
minuutin tarkoilla uutislähetyksillä,
jotka toistavat itseään kuin maanteitä jaksottavat haaskat.
Laiva on lastattu
yhteislauluilla, reittiriidoilla,
bensan hintapäivityksillä
ja tahdittomilla vessahädillä. Juuri nyt
en jaksaisi kinastella.
Rakas kartanlukija, nokittava
matkakumppanini, älä pelkää
pitkiä kiertoteitä, kaihda ajankulua
tai kumarra alkuperäistä matkasuunnitelmaa,
vaikka pelko onkin sinulle ominaista.
Matkanteko on mukavaa
ja sinä pidät minua vuoroin hereillä,
vuoroin puoliunessa. Minä tarvitsen sinua,
vaikka jaksan kyllä, ja ajan hiljaa,
olenhan isä; sinun ikkunaheijastuksesi.
Ollaan hiljaa, saadaan kalaa.
Katso tuota ruskaa, tuota lumisadetta,
tuota kimmeltävää järveä ja elonkorjuuta;
tämän valveunen kiitäviä sarjoja.
Liitytään rekkojen rukouspiiriin,
mietiskellään reissumiesten
ja kolikkokahvien ylipaahtunutta olemusta.
Ollaan tässä, ei tarvitse tankata,
käyhän moottorimme pyhällä hengellä
eikä meillä ole kiire mihinkään.
Nuku silloin
kun siltä tuntuu.
Koska kehosi ei tottele kuria,
vaan lempeyttä.
.png)
